Historiaa

Johdanto

Flevobike -yhtiön perustaja oli Johan Vrielink (syntynyt 7:nä lokakuuta 1944).

1980-luvulla hän ryhtyi valmistamaan tuulimyllyjä, kun öljyhinnat olivat silloin kuitenkin laskussa, siinä ei menestynyt hyvin. Tämän lisäksi hän oli valmistus- ja koneopin opettaja eräässä Lelystadin koulussa. Kerran eräs hänen oppilaitaan (joka oli kilpapyöräilyharrastaja) näytti hänelle valokuvan Vector -nojakolmipyörästä. Tämä innosti Johania rakentamaan nojapyöriä. Yksi näistä oli Windcheetah -kopio, jolla hän ajoi työmatkat Drontenin ja Lelystadin välillä. Vuonna 1984 koko Vrielink -perheellä oli sellaiset pyörät. Siihen aikaan oli, että perustettiin Hollannin HPV -liike (NVHPV), johon Johan liittyi jäseneksi.

Tällä tavalla hän tutustui Wim van Wijneniin, silmäkirurgiin, jolla oli monia uusia ideoita, ja joka oli rakentanut ChaCha -pyörän / ChaCha bike:n (lyhennys: Charming Chair bike:lle; tarkoittaa söpöä tuolipyörää).

Tämä pyörä oli aika huomionarvoinen keskeltä ohjattuna etuvetoisena. 1986 Johan muotoili oman versionsa tästä pyörästä. Hän käytti pienempiä kiekkoja, jotta ripustus olisi mahdollista. Eturunko piti muunnella. Uusi runko menikin etukiekon yllä. Hän teki myös pyörän kahtia jaettavaksi. Näillä polkupyörillä oli vihreä runko, keltainen istuin ja siinä sininen päällinen. (Nämä värit olivat hollantilaisen Flevoland -provinssin lipun värit.)

Kouluprojekti

Koululla, jossa Johan oli opettajana, hän oli erittäin tunnettu siitä hänen oudosta polkupyörästään. Moni ihmisistä nauroi sille, eräät muut taas olivatkin innostuneet. Johan järjesti koululla Hollannin HPV-kerhon (NVHPV:n) teknillisen kokouksen, ja siitä tuli suuri menestys. Niinkin menestyneesti onnistunut, että hän päätti aloittaa koululla polkupyöränrakennusprojektin oppilaille, jotka halusivat rakentaa oman. Tällä tavalla 25 oppilasta rakensivat oman Flevo-polkupyörän (FlevoBike:n) omana työkappaleenaan. Pyörä seuraavassa kuvassa taisi olla yksi näistä:

Kun jokainen oli valmis oman polkupyöränsä kanssa, he tekivät 5 päivän pyöräreisun halki maan (Hollannin), ja saivat paljon yleisöä.

Sarjatuotannon alku

Joitakin lisäparannuksia oli tehty (esim. prätkäjousitus korvattiin kumipaloilla). Sarjatuotanto alkoi keväällä 1988, ja huhtikuussa 1989 käynnistettiin Flevobike -yhtiö virallisestikin.

Kysyntä Flevoille kasvoi niin paljon, että pian Johanin kaikki kolme poikaa, André, Erwin ja Arjan, liittyivät yhtiöön. Vuonna 1992 Flevobike -yhtiö oli jo niinkin paljon kasvanut, että Johan lopetti toisen työnsä opettajana. Yhtiö joka käynnistyi Vrielinkien kotikellarissa laajentui vaiheittain. Kolme kertaa lisättiin yhä suurempi rakennus Flevo -pyörätehtaaseen. Vuonna 1998 yhtiö kasvoi 13-työntekijäiseksi.

Samoihin aikoihin fillaria paranneltiin teknillisesti pienin askelein. Esim. joskus ohjausakseli katkesi. Korvattiin jokseenkin paksummalla. Pitkiin vuosiin fillarin sai ostettua minkävärisenä tahansa, kunhan valitsi joko valkoisen tai mustan.

Muita Flevoja

Pian Flevobike -yhtiön aloituksen jälkeen (syksyllä 1989) polkupyörä sai velin: kolmipyörän. Sillä oli pieni tavaraloota ja patentoitu kallistusmekanismi: Duschar®. Se teki mahdolliseksi kallistamisen mutkissa ja suorana pysymisen sivukaltevalla pinnalla.

Muutama vuosi myöhemmin tavaraloota oli todettu liian pieneksi. Se korvattiin isommalla:

Takarunko pysyi samana: loota muovattiin ympäröimään 'T'-muotoisen rungon osat.

Vuonna 1991 seurasi FlevoRacer eli Flevo -kilpuri. Siinä oli kaksi joko 26 tai 28 tuuman kiekkoa, ei ollut etujousitusta, ja istuin nojasi enemmän taakse.
Kilpurin etupinta on jokseenkin pienempi, ja se on hieman nopeampi kuin peruspyörä.

Niistä ajoista lähtien Flevobike -yhtiö on pitänyt polkupyörää, kolmipyörää ja kilpuria suurin piirtein viimeisteltynä. On suunniteltu monia muitakin ihmisen omin voimin käytettäviä kulkuvälineitä: Easy Rideriä, Forensia, Amigoa, Greenmachinea, Rapidoa, Basicia, Fifty-fiftyä, Allewederia, C-allewederia (hiilikuituallewederia).

Mutta olihan parantelua ja tehtiin muunnelmia. Enemmistö näistä oli teknillisten opiskelijoiden tekemiä, jotka olivat Flevobike -yhtiön kanssa yhteistyössä.

Flevo -pyörävariantteja

Vuonna 1990 valmistettiin hyvin kevyt näyttelymalli, ja se voittikin ykköspalkinnon alumiinisten rakennuskisoissa. Se oli joustamaton ja istuin oli liian kapea ollakseen mukava. Se näytti kuitenkin niin upealta!

Kaksi vuotta myöhemmin teollisen muotoilun opiskelijoiden toimesta valmistui kolmipyörän erikoinen postinkantajien versio.
Tätä versiota ei koskaan otettu valmistustuotantoon, ja pystynkin hahmottamaan muutamia periaatteellisia syitä, miksi se oli tuomittu epäonnistumiseen: Kolmipyörää on vaikea työntää; nojakki (kaksi- tai kolmipyörä) ei olekaan edullisempi jos täytyy nousta pyörältä usein (jos joutuu postittamaan kirjeen joka taloon): Tuulenkestävyydestä on vain vähäistä hyötyä niillä pienillä nopeuksilla; ja on uuvuttavaa palata joka kerta nojaavaan istuma-asentoon.

Näin ollen se ei ollut postinkantajien hyödyksi, mutta se todettiinkin aivan arvokkaaksi pyörälähettien käytössä suurkaupungeissa, missä motorisoidun liikenteen haittapuolena on ruhkautumiset. Amsterdamin lähettipalveluille valmistettiin monta muunneltua Flevo -kolmipyörää.

Kolmipyörä / teltta -yhdistelmä oli eräs toinen opiskelijan suunnittelema kolmipyöräversio: Istuinputki palveli myös telttakeppinä, ja itse koko teltan sai mahtumaan tavaratilaan. Kun teltta oli pystytetty, tavaraloota oli käytettävissä keittiökaappina.
Tämä projekti oli tietysti vailla kaupallisia intressejä, mutta antoi näytön Flevo -konseptin tarjoamien mahdollisuuksien monipuolisuudesta.

Flevobike uurtaa uutta uraa

Vuonna 2000 Johan Vrielink teki ison päätöksen. Hänen silmissään firman tulevaisuus oli sellaisissa velomobiileissa kuin Alleweder ja C-Alleweder (nykyään nimellä 'Limit'). Hän halusi paneutua täysin vain siihen toimintaan, ja määräsi kaikkien muiden ihmisen lihasvoimin liikkuvan ajoneuvon (HPV:n) lupia, valmistusta, huoltoa ja markkinointia siirrettäväksi joukolle muita yhtiöitä. Aiempi Flevobike sai uuden yhtiönimen: "Flevobike technology".
Flevobike technology:n ensimmäinen tuote: 'Versatile'; pitkälle tietokoneiden avulla suunniteltu ja valmistettu velomobiili.

Tällä tavalla fillarin, kolmipyörän ja kilpurin oikeudet siirtyivät "Ligfietsshop Tempelman":ille (Tempelmanin nojakkikaupalle). Harm Tempelman oli alusta asti Flevo -pyörien istuinten ja tavaralootien valmistaja, ja myöhemmin hän oli Flevobike -lisenssillä C-Alleweder:in valmistaja.
Hän ja hänen poika Gerrit olivat aloittaneet kaupan kanssa entisen Flevobike -yhtiön eräässä rakennuksessa.
He tekevät kaikki huollot, myös niille pyörille, joita oli aiemmin ostettu Flevobike -yhtiöltä. Lisäksi heillä on postitilauspalvelu omatoimisille rakentajille ja niille ihmisille, jotka haluavat vaihtaa osia heidän Flevoihinsa.